Kotona ollaan. Lyhyesti kerrottuna (ennen kun silmät menee taas kiinni, pikkasen väsyttää) kotimatka meni näin:

Hotellilta lentokentälle kaahattiin 120-130 km/h ja siinä välissä selvitettiin pari autolauttamatkaa. Eka lautta oli myöhässä, koska sen kuski kuulemma nukkui eikä saatu hereille, eli hyvin alkoi matkanteko. Ja lautan myöhästyminen aiheutti sit sen, et mein tilataksin kuljettaja ajo kun heikkopää ekaks ehtiäkseen seuraavalle lautalle ja sit et oltais vielä kentälläkin ajoissa. Mittari näytti jatkuvasti vähintään 120 km/h, paitsi et kun tuli tiukkoja mutkia (joissa liikennemerkit et ajettava max 60km/h), ajettiin melkein vaan satasta. Suurimman osan ajasta mentiin väärällä kaistalla, en tiedä miksi ja ainakin kerran meinas jäädä jalankulkija alle. Mie tosin torkahtelin tossakin kyydissä, vaikka retkahtelin välillä miten sattuu kun ei ollu edes turvavyötä pitämässä paikallaan. Kaikki kuitenki selvis hengissä, eikä kuskikaan nukahtanu rattiin vaikka välillä vähän siltä näytti. Sit ihan oma asiansa onkin mein matkaseura siinä autossa; nuoripari kahden pienen muksun kanssa, joista vaippaikäinen huusi matkasta noin kaks tuntia ihan suoraa huutoa. Ja niin kovaa kun pienistä keuhkoista lähti. Aika nautinnollista tolleen klo 3-5 aamulla kun ei oo nukkunu yhtään ja kaikki ärsyttää muutenki. No, kentällä oltiin reippaasti hyvissa ajoin ja saatiin jonotella millon mihinkin luukulle kaikessa rauhassa.

Lento oli puolisen tuntia myöhässä ja lentoaika lopulta pikkasen päälle 12h, eli ihan kivasti oli taas istumista koneessa. Tiian taakse sattui rouvashenkilö joka yski ja pärski kaikki bakteerinsa Tiian tukkaan ja miun edessä istui menomatkalta tutut etuilijat ja siitä perheestä juuri kaikkein jättikokoisin isukki, jonka mielestä oli ihan ok retkottaa penkki takakenossa siinä miun sylissä. Miun otsasta äijän takaraivoon oli ehkä 15cm ja sain ihan lähietäisyydeltä seurata tyypin kuorsaamista. Lisäks suht lähellä istui parikin lapsiperhettä, joiden nuorimmilla oli aika usein köntsä vaipassa ja se haju leviää aika mukavasti ympäriinsä. Ja vielä on valitettava ruuista: Saatiin aamupalaks kanawrapit, jotka oli jäässä. Päältä jäähileessä ja sisältä hileiden lisäks esim kanapalat umpijäässä. Lämmiteltiin niitä vilttien alla, mut ei sekään oikein auttanu. Sitten tulikin kuulutus, et koska suurin osa matkustajista oli erittäin tyytymättömiä aamupalaan, ni päiväruoka tarjoillaan etuajassa. No, se oli ihan hyvää riisiä ja kanaa, mut sen jälkeen oli vielä 7h koneessa istumista kahvin/teen voimalla. Jotenkin tuli taas sellanen olo et matkustaminen on ihan miun juttu, mut nuo pitkät lennot ei.

Helsinki-Vantaan kentällä melkein jäin passintarkastukseen, kun täti tutki passia toooodella hartaasti ja tuijotti kuvaa, sitten miuta ja sit kuvaa. Ojenti jo passin takas, mut ottikin sit takas ja tuijotti sitä kuvaa ja vertas miun naamaan. Kolme vuotta vanha passi, et luulis vielä näyttävän vähän samalta. Sit haettiin matkalaukut; Tiuden laukku oli ehkä kolmas joka hihnalle ilmesty ja kappas, miun laukkua saatiinki sit odotella jokunen tovi. Mut sentään miun laukku oli ehjä, Tiian matkalaukusta melkein tursui sisältö ulos kun se oli ihan rikki (yks kulma melkein revennyt irti, pysy kuitenki vielä mukana). Lisäks Thaimaan päässä Tiian käsilaukku levis läpivalaisussa ja kamera lenti jonnekin ja sekin on nyt rikki.

Eli kotona ollaan, vähän rikkinäisinä ja erittäin paljon väsyneinä. Kiitos ja näkemiin. :-)