Kotona ollaan. Lyhyesti kerrottuna (ennen kun silmät menee taas kiinni, pikkasen väsyttää) kotimatka meni näin:

Hotellilta lentokentälle kaahattiin 120-130 km/h ja siinä välissä selvitettiin pari autolauttamatkaa. Eka lautta oli myöhässä, koska sen kuski kuulemma nukkui eikä saatu hereille, eli hyvin alkoi matkanteko. Ja lautan myöhästyminen aiheutti sit sen, et mein tilataksin kuljettaja ajo kun heikkopää ekaks ehtiäkseen seuraavalle lautalle ja sit et oltais vielä kentälläkin ajoissa. Mittari näytti jatkuvasti vähintään 120 km/h, paitsi et kun tuli tiukkoja mutkia (joissa liikennemerkit et ajettava max 60km/h), ajettiin melkein vaan satasta. Suurimman osan ajasta mentiin väärällä kaistalla, en tiedä miksi ja ainakin kerran meinas jäädä jalankulkija alle. Mie tosin torkahtelin tossakin kyydissä, vaikka retkahtelin välillä miten sattuu kun ei ollu edes turvavyötä pitämässä paikallaan. Kaikki kuitenki selvis hengissä, eikä kuskikaan nukahtanu rattiin vaikka välillä vähän siltä näytti. Sit ihan oma asiansa onkin mein matkaseura siinä autossa; nuoripari kahden pienen muksun kanssa, joista vaippaikäinen huusi matkasta noin kaks tuntia ihan suoraa huutoa. Ja niin kovaa kun pienistä keuhkoista lähti. Aika nautinnollista tolleen klo 3-5 aamulla kun ei oo nukkunu yhtään ja kaikki ärsyttää muutenki. No, kentällä oltiin reippaasti hyvissa ajoin ja saatiin jonotella millon mihinkin luukulle kaikessa rauhassa.

Lento oli puolisen tuntia myöhässä ja lentoaika lopulta pikkasen päälle 12h, eli ihan kivasti oli taas istumista koneessa. Tiian taakse sattui rouvashenkilö joka yski ja pärski kaikki bakteerinsa Tiian tukkaan ja miun edessä istui menomatkalta tutut etuilijat ja siitä perheestä juuri kaikkein jättikokoisin isukki, jonka mielestä oli ihan ok retkottaa penkki takakenossa siinä miun sylissä. Miun otsasta äijän takaraivoon oli ehkä 15cm ja sain ihan lähietäisyydeltä seurata tyypin kuorsaamista. Lisäks suht lähellä istui parikin lapsiperhettä, joiden nuorimmilla oli aika usein köntsä vaipassa ja se haju leviää aika mukavasti ympäriinsä. Ja vielä on valitettava ruuista: Saatiin aamupalaks kanawrapit, jotka oli jäässä. Päältä jäähileessä ja sisältä hileiden lisäks esim kanapalat umpijäässä. Lämmiteltiin niitä vilttien alla, mut ei sekään oikein auttanu. Sitten tulikin kuulutus, et koska suurin osa matkustajista oli erittäin tyytymättömiä aamupalaan, ni päiväruoka tarjoillaan etuajassa. No, se oli ihan hyvää riisiä ja kanaa, mut sen jälkeen oli vielä 7h koneessa istumista kahvin/teen voimalla. Jotenkin tuli taas sellanen olo et matkustaminen on ihan miun juttu, mut nuo pitkät lennot ei.

Helsinki-Vantaan kentällä melkein jäin passintarkastukseen, kun täti tutki passia toooodella hartaasti ja tuijotti kuvaa, sitten miuta ja sit kuvaa. Ojenti jo passin takas, mut ottikin sit takas ja tuijotti sitä kuvaa ja vertas miun naamaan. Kolme vuotta vanha passi, et luulis vielä näyttävän vähän samalta. Sit haettiin matkalaukut; Tiuden laukku oli ehkä kolmas joka hihnalle ilmesty ja kappas, miun laukkua saatiinki sit odotella jokunen tovi. Mut sentään miun laukku oli ehjä, Tiian matkalaukusta melkein tursui sisältö ulos kun se oli ihan rikki (yks kulma melkein revennyt irti, pysy kuitenki vielä mukana). Lisäks Thaimaan päässä Tiian käsilaukku levis läpivalaisussa ja kamera lenti jonnekin ja sekin on nyt rikki.

Eli kotona ollaan, vähän rikkinäisinä ja erittäin paljon väsyneinä. Kiitos ja näkemiin. :-)

Viimenen päivä. :-(

Vielä ois viikko menny ihan kevyesti, mut kai se on pakko palata arkeen. Tänään ollaan tehty kaikki viimestä kertaa; hotellin hulppee aamupala, ärsyyntyminen ruotsalaisesta teiniparista joista mies on ihan neiti, kävely rannalla missä palaa varpaat hiekassa, kauppareissu viidakkopolkua pitkin, kukkojen säikkyminen, altaalla loikoilu, auringonlasku rannalla, jne jne..

Päivällä käytiin syömässä D.R. Lanta Resortissa, joka on rannalla olevan hotellin yhteydessä. Kaikista tavoista poiketen ei jätetty tippiä, kun tarjoilijatyttö oli niin tympeä ja mikä parasta, kaivoi jatkuvasti nenäänsä oikein antaumuksella siinä pari metriä pöydän vieressä. Eikä ruoka ollu kummosta. Siitä sit kauppaan ja just kun totesin et nyt ei enää kukotkaan pelota, niin puskasta hyppäsi esiin kanalauma ja mie hyppäsin Tiian taa pakoon. Kanoilla ja niitten pikkusilla tipuilla oli ruokahetki ja oli aika kuhinaa, kukot onneks pysy kauempana. Se on kyl vähän hassua, et melkein joka talon pihalla on 4-5 kukkoa ja vaan muutama kana, luulis et iso kanalauma ja 1-2 kukkoa olis tuottavampaa. Ja kaikilla on yks lehmä, tänään nähtiin ekaa kertaa lehmä jolla oli myös vauvalehmä.

Ainii! Toivottiin aamupalalla kahta asiaa: nähtäis varaani altaalla ja ruotsalaiset teinit ei tulis sinne kikattamaan. Molemmat toteutu. Varaaneja nähtiin useempikin, yks kuljeskeli altaalla ja toinen isompi kävi uimassa. Ne on kyllä hauskoja. Lisäks saatiin riesaksemme pari turhan uskaliasta lintua, jotka murtautu Tiian reppuun sillä aikaa ku Tiude oli käymässä huoneessa ja mie toisessa päässä allasta. Ne yritti myös pölliä miun aurinkolasit ja hienon olkihatun, mut ei onneks jaksaneet kantaa. Myöhemmin toinen niistä kävi viel pörhistelemässä itseään miulle ja ois ehkä halunnu ottaa painit. Altaalla on myös puluja (vähän hienompia ku pullukat ja värittömät suomalaiset) ja niillä on aina hurjat kosiomenot.

Kello on täällä nyt kaheksan illalla ja ulkona täys pimeys. Kohtapuolin lähetään kohti keskustaa kuluttamaan viimeset rahat (miulla varsinki ihan liikaa jälellä) ja sit takas hotellille jonne ollaan varattu juomia viimestä iltaa varten. Valvottavaa ois vähän eessä, kun lähtö hotellilta olis kolmelta.

....

Neljän tunnin päästä istutaan jo autossa matkalla ekalle lautalle. Pakkaaminen tuntuu niin ylivoimaselta, etten kestä kattoo ku Tiia sen just alotti. Viimeset shoppailut käytiin suorittamassa keskustan kojuissa ja kaupoissa, sekä markkina-alueella, jonne tällä kertaa piti ostaa sisäänpääsyliput (40B eli vajaa euro). Jotenki kävi niin et mie ostin taas kengät. Ja vähän muuta kans, mm. norsun pään seinälle ja Papalle pienen synttärilahjan. Tiia löyti kans kengät ja kaikkee muuta kivaa. Kotimatkalle otettiin tuk tuk et saatais vähän rahoja kulumaan ja kuskiks valikoitu joku alaikäinen poika, joka formuloi sellasta kyytiä et melkein hirvitti, ainakin ohitustilanteissa. Poitsu pyyti 15 bahtia, mut annettiin 40 ku haluttiin olla kivoja tätejä.

Nyt pientä pakkailun suunnittelua..

 

Eilisestä illasta en nyt keksi mitä kertoisin, ni hypätään tähän päivään. Aamupalan jälkeen yritettiin käydä respassa maksamassa mein allasbaarimaksu, mut se on mahdollista vasta viimeisenä iltana klo 20 tai 21. Selvä. Samalla tiedusteltiin et paljonkohan maksais kyyti Old Towniin ja sovittiin et lähetään tuntia myöhemmin. Klo 11 mentiin maksamaan kyyti ja rahat suljettiin kirjekuoreen, joka kourassa sit istuttiin hotellin taksipysäkille odottelemaan.

Toivottiin et meitä noutamaan tulee lava-auto (ei minibussi eikä varsinkaan tuk tuk) ja et kuski osaa suht hyvin englantia. Lava-auto tuli, mut hirveesti ei vakuuttanu kun kuski (iloisesti hymyilevä pahasti ontuva thaimies) tuli näyttämään käyntikorttiaan missä luki Taxi service ja kysyi "this?". Hypättiin kyytiin ja parin sadan metrin päästä kuski pysäytti auton ja tuli kysymään et mihin haluttais mennä. :-D Ihan suht ymmärrettävästi se englantia puhui, vaikka välillä ei kyllä kumpikaan ymmärretty yhtään mitään. Käytiin siinä sit vielä reitti läpi ja ymmärrettiin sen verran et ekaks Old Towniin ja sit johonki. Old Towniin on matkaa 21km ja reilu puol tuntia taidettiin sinne ajella ihan reipasta vauhtia. Perillä kuski sanoi et olkaa niin kauan kun haluatte, eikä sillä kai ollut muuta menoa tälle päivälle kun myö. Tunnin verran siellä saatiin kulutettua; mie ostin iskälle tuliaisen (äitillekin on, kiitos vaan viestistä) ja käytiin kivassa pienessä "baarissa" mojitoilla (90B eli ~2€) ja syötiin siellä myös spring rollsit ja ravun pyrstöjä. Maisemat oli kivat ja mein ja meren välissä oli aika harvaan naulatut laudanpätkät, joiden raoista ois tuolin jalat menny läpi ellei niitä asetellu hyvin. Sit löydettiinkin kuskin luo (helposti, kun se huusi, hyppi ja heilutti meille) ja hypättiin lavalle jatkamaan matkaa.

19km ja vajaa puol tuntia myöhemmin oltiin National Parkissa. Matkalla kuski pysähty ostamaan meille kaikille vesipullot ja niiden kanssa sit yritettiin pysyä kyydissä kun tie mutkitteli rajusti ja nousut ja laskut oli _jyrkkiä_. Joka puolella oli ihanaa mangrovemetsää ja nähtiin myös pari norsua. Kuski pysäytti ja kysy halutaanko norsusafarille ("Elevaan? Elevaan?"), mut jätettiin väliin. Miuta vähän arveluttaa et millasissa oloissa ne norsut elää ja varmaan yrittäisin vaan jotenki vapauttaa ne. Kunnon kettutyttö.

Vähän ennen kansallispuistoa kuski poimi kyytiin kasan turisteja, jotka oli kuvitelleet kävelevänsä perille (matka varmasti lyhyt, mut mäet ihan tajuttomia kiivetä, autokaan ei meinannu niitä päästä ylös) ja sit oltiinkin maksamassa sisäänpääsylippuja (200B per henkilö, eli noin 4,5€). Kuski jäi johonki oottelemaan ja anto meille hienot käsin piirretyt kartat, joihin oli merkattu wc, suihku, ranta, patikointireitti ja "you". Joka paikassa oli kylttejä, ettei apinoita saa ruokkia ja niitä vipelsikin aika lailla ympäri puistoa ja rantaa. Ihania!

Ei lähdetty kahden tunnin patikoinnille, vaan kierrettiin vähän puistoa ja sit mentiin rantaan missä mie pääsin uimaan. Maisemat oli ehkä hienoimmat ikinä ja vesi niin kirkasta et näin kaikki kalat alapuolella. Hiekka poltti varpaita ja Tiia piti vahtia ettei apinalauma vie miun vaatteita ja kameraa. Rantaa pitkin käveltiin majakan juurelle, mistä pääs puutikkaita nousemaan ylös nurmialueelle. Paitsi et mie en päässy ku sattu liikaa paljaisiin jalkoihin. Yritin pari kertaa ja sit annoin tilaa muille turisteille, mut onneks joku pohjoismaalainen nuori mies oli yhtä onneton kun mie ja se jopa luovutti ja lähti pois. Lopulta kipusin ne pirun raput ylös.

Apinat oli tosi vallottavia eikä ne tosiaan vierastaneet ihmisiä, päin vastoin. Ja siellä oli aika paljon vauvoja kans (niin siis apinoita edelleen), sekä kinastelevaa nuorisoa. Pois lähtiessä pysähdyttiin viel auton kanssa ottamaan pari kuvaa kun apinat oli vallanneet turistien skootterit. Vitti et ne on hauskoja. Ykskin pieni istu skootterin jalkatilassa koipi suorana syömässä jotain ja katteli silmät pyöreenä ihmisiä jotka ois ehkä halunneet jatkaa matkaansa.

Puistosta ajettiin suoraan hotellille ja oltiin täällä neljän maissa. Sit vaan lisää aurinkorasvaa ja altaalle, missä vierähti reilu tunti. Vesi tuntu liian lämpimältä ja mie ainaki olin kai jo lähellä auringonpistosta, jonka takia kärsin jo yhen yön kuumehourailut ja palelut. Syömään lähettiin keskustaan ja käveltiin taas markkina-alueen läpi, mistä tarttu mukaan kenkiä ja jotain muuta pientä. Päädyttiin samaan kivaan satamaravintolaan kun eilenkin (Kinnaree) ja työntekijät muistikin meidät. Samoin joku kadulla vastaan tullut paikallinen mies, joka tuli kysymään et ollaanko Twin Lotuksesta ja sanoi et muistaa meidät Old Townista, kun oltiin hänen kaverinsa kyydissä.

Kotimatkalla ihmeteltiin miten matalalla vesi onkaan, kun ennen meri oli ihan tien vieressä ja nyt ei edes nähty sinne asti missä vesi alkaa. Hurjaa.

Moni (jos tätä käy lukemassa enemmän kun kaks) varmaan ajattelee et mein rapupaniikki on ihan liioteltua, mut uskokaa pois, ei se oo. Varmaan aika moni nainen mielellään välttelee kissan kokosia juoksevia taskurapuja, jotka ilmestyy koloistaan huono-onnisten jalkojen juuressa. Ja vähän pienempiäkin. Jotkut tosi äijät varmaan syö sellasia välipalaks, mut se onkin ihan eri asia.

Tänään on siis vuorossa illallinen rannalla, joka tarkottaa rapujen sekaan lähtemistä. Ja toivottavasti myös jotain kivaa. 8-) Palataan asiaan yöllä tai aamulla, riippuen miten ehitään himbeen.

Ps. Huomasin eilen et oon ilmetty Matti Mononen tässä tukassa. Nyt on sit Seiskalle kuvia Matin lomasta Thaikuissa.

Varaanit sen kun kasvaa. Aamupalan jälkeen jäin tutkimaan lukuvalikoimaa (90% ruotsalaisia, mut löysin yhen lupaavan murhakirjan in english ja suomalaisen joka kertoo naisen elämästä Afganistanissa) ja tepastellessa mein talolle, huomasin sillan kohdalla vihreässä liejussa ihan saakelin ison käärmeen. Paitsi et se oli varaani. Suoritin melko luotettavan "kaks viivottimen mittaa ja vähän päälle"-mittauksen ja hetken aikaa tuijoteltiin toisiamme kunnes jatkoin matkaa. Taaskaan ei kameraa eikä ees muita ihmisiä joille ois voinu hihkua et kattokaa nyt miten hieno. Tyhmää.

Aamupäivästä käytiin vähän kävelemässä uusilla huudeilla, mut lenkki jäi tosiaan aika lyhyeks kun lämpöasteita on joku 33-35, ei minkäänlaista tuulta ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Nii ja käytiin yhessä vaatekaupassa, johon menikin kaikki mukana olleet rahat ja kassit piti kiikuttaa hotellille. Muovikassi laski kivasti väriä ja Tiian naama ja hiukset oli siniraidalliset, haha. :-D

Nyt ollaan altaalla, missä on muuten tuttu porukka (norjalaiset jotka viettää täällä koko päivän nukkuen ja tupakoiden, ruotsalainen 60+ pariskunta joista miehellä on niin iso maha et se tarviis sille oman aurinkotuolin ja jomman kumman maalaiset mummo& vaari, jotka on valkosia ja ryppysiä), mut uutena ruotsalainen teinipari jotka on kietoutuneet toisiinsa joka hetki. Teki äsken mieli kastella ne kun pussailivat tossa altaan reunalla, mut jänistin. Täähän on joku pareille suunnattu hotelli, eli pitäis vaan sietää näitä kaikkia kyyhkyläisiä, mut aletaan vähän kyllästyä kaikkeen romantiikkaan. Mistä tulikin mieleen, et tänään oli pyyhkeistä muotoiltu Kaksi pussailevaa joutsenta Tiian sängylle. Miun sänky se vaan pysyy tyhjänä. :-D

Ihan uudenlaisia liskojakin huomattiin näissä viereisissä palmuissa. Seinillä kiipeilevät on jotain perus sisiliskon näkösiä, mut nää on sellasia pienen iguaanin näkösiä, hienot harjakset ja kaikki. Ja pitkät hännät. Ja väitän et yks vaihto väriä kesken kaiken. Ehkä. Nii ja taivaalla kaartelee jatkuvasti joku iso kotka, jolla on punasta siipien alla, voisko joku googlata mikä se on ku ei löydetty. Tänkjuu.

Nyt takas Afganistaniin ja sit altaaseen romistelee svedujen kaa. Later dudes!