Hotellilta lentokentälle kaahattiin 120-130 km/h ja siinä välissä selvitettiin pari autolauttamatkaa. Eka lautta oli myöhässä, koska sen kuski kuulemma nukkui eikä saatu hereille, eli hyvin alkoi matkanteko. Ja lautan myöhästyminen aiheutti sit sen, et mein tilataksin kuljettaja ajo kun heikkopää ekaks ehtiäkseen seuraavalle lautalle ja sit et oltais vielä kentälläkin ajoissa. Mittari näytti jatkuvasti vähintään 120 km/h, paitsi et kun tuli tiukkoja mutkia (joissa liikennemerkit et ajettava max 60km/h), ajettiin melkein vaan satasta. Suurimman osan ajasta mentiin väärällä kaistalla, en tiedä miksi ja ainakin kerran meinas jäädä jalankulkija alle. Mie tosin torkahtelin tossakin kyydissä, vaikka retkahtelin välillä miten sattuu kun ei ollu edes turvavyötä pitämässä paikallaan. Kaikki kuitenki selvis hengissä, eikä kuskikaan nukahtanu rattiin vaikka välillä vähän siltä näytti. Sit ihan oma asiansa onkin mein matkaseura siinä autossa; nuoripari kahden pienen muksun kanssa, joista vaippaikäinen huusi matkasta noin kaks tuntia ihan suoraa huutoa. Ja niin kovaa kun pienistä keuhkoista lähti. Aika nautinnollista tolleen klo 3-5 aamulla kun ei oo nukkunu yhtään ja kaikki ärsyttää muutenki. No, kentällä oltiin reippaasti hyvissa ajoin ja saatiin jonotella millon mihinkin luukulle kaikessa rauhassa.

Lento oli puolisen tuntia myöhässä ja lentoaika lopulta pikkasen päälle 12h, eli ihan kivasti oli taas istumista koneessa. Tiian taakse sattui rouvashenkilö joka yski ja pärski kaikki bakteerinsa Tiian tukkaan ja miun edessä istui menomatkalta tutut etuilijat ja siitä perheestä juuri kaikkein jättikokoisin isukki, jonka mielestä oli ihan ok retkottaa penkki takakenossa siinä miun sylissä. Miun otsasta äijän takaraivoon oli ehkä 15cm ja sain ihan lähietäisyydeltä seurata tyypin kuorsaamista. Lisäks suht lähellä istui parikin lapsiperhettä, joiden nuorimmilla oli aika usein köntsä vaipassa ja se haju leviää aika mukavasti ympäriinsä. Ja vielä on valitettava ruuista: Saatiin aamupalaks kanawrapit, jotka oli jäässä. Päältä jäähileessä ja sisältä hileiden lisäks esim kanapalat umpijäässä. Lämmiteltiin niitä vilttien alla, mut ei sekään oikein auttanu. Sitten tulikin kuulutus, et koska suurin osa matkustajista oli erittäin tyytymättömiä aamupalaan, ni päiväruoka tarjoillaan etuajassa. No, se oli ihan hyvää riisiä ja kanaa, mut sen jälkeen oli vielä 7h koneessa istumista kahvin/teen voimalla. Jotenkin tuli taas sellanen olo et matkustaminen on ihan miun juttu, mut nuo pitkät lennot ei.

Helsinki-Vantaan kentällä melkein jäin passintarkastukseen, kun täti tutki passia toooodella hartaasti ja tuijotti kuvaa, sitten miuta ja sit kuvaa. Ojenti jo passin takas, mut ottikin sit takas ja tuijotti sitä kuvaa ja vertas miun naamaan. Kolme vuotta vanha passi, et luulis vielä näyttävän vähän samalta. Sit haettiin matkalaukut; Tiuden laukku oli ehkä kolmas joka hihnalle ilmesty ja kappas, miun laukkua saatiinki sit odotella jokunen tovi. Mut sentään miun laukku oli ehjä, Tiian matkalaukusta melkein tursui sisältö ulos kun se oli ihan rikki (yks kulma melkein revennyt irti, pysy kuitenki vielä mukana). Lisäks Thaimaan päässä Tiian käsilaukku levis läpivalaisussa ja kamera lenti jonnekin ja sekin on nyt rikki.

Eli kotona ollaan, vähän rikkinäisinä ja erittäin paljon väsyneinä. Kiitos ja näkemiin. :-)

Vielä ois viikko menny ihan kevyesti, mut kai se on pakko palata arkeen. Tänään ollaan tehty kaikki viimestä kertaa; hotellin hulppee aamupala, ärsyyntyminen ruotsalaisesta teiniparista joista mies on ihan neiti, kävely rannalla missä palaa varpaat hiekassa, kauppareissu viidakkopolkua pitkin, kukkojen säikkyminen, altaalla loikoilu, auringonlasku rannalla, jne jne..

Päivällä käytiin syömässä D.R. Lanta Resortissa, joka on rannalla olevan hotellin yhteydessä. Kaikista tavoista poiketen ei jätetty tippiä, kun tarjoilijatyttö oli niin tympeä ja mikä parasta, kaivoi jatkuvasti nenäänsä oikein antaumuksella siinä pari metriä pöydän vieressä. Eikä ruoka ollu kummosta. Siitä sit kauppaan ja just kun totesin et nyt ei enää kukotkaan pelota, niin puskasta hyppäsi esiin kanalauma ja mie hyppäsin Tiian taa pakoon. Kanoilla ja niitten pikkusilla tipuilla oli ruokahetki ja oli aika kuhinaa, kukot onneks pysy kauempana. Se on kyl vähän hassua, et melkein joka talon pihalla on 4-5 kukkoa ja vaan muutama kana, luulis et iso kanalauma ja 1-2 kukkoa olis tuottavampaa. Ja kaikilla on yks lehmä, tänään nähtiin ekaa kertaa lehmä jolla oli myös vauvalehmä.

Ainii! Toivottiin aamupalalla kahta asiaa: nähtäis varaani altaalla ja ruotsalaiset teinit ei tulis sinne kikattamaan. Molemmat toteutu. Varaaneja nähtiin useempikin, yks kuljeskeli altaalla ja toinen isompi kävi uimassa. Ne on kyllä hauskoja. Lisäks saatiin riesaksemme pari turhan uskaliasta lintua, jotka murtautu Tiian reppuun sillä aikaa ku Tiude oli käymässä huoneessa ja mie toisessa päässä allasta. Ne yritti myös pölliä miun aurinkolasit ja hienon olkihatun, mut ei onneks jaksaneet kantaa. Myöhemmin toinen niistä kävi viel pörhistelemässä itseään miulle ja ois ehkä halunnu ottaa painit. Altaalla on myös puluja (vähän hienompia ku pullukat ja värittömät suomalaiset) ja niillä on aina hurjat kosiomenot.

Kello on täällä nyt kaheksan illalla ja ulkona täys pimeys. Kohtapuolin lähetään kohti keskustaa kuluttamaan viimeset rahat (miulla varsinki ihan liikaa jälellä) ja sit takas hotellille jonne ollaan varattu juomia viimestä iltaa varten. Valvottavaa ois vähän eessä, kun lähtö hotellilta olis kolmelta.

....

Neljän tunnin päästä istutaan jo autossa matkalla ekalle lautalle. Pakkaaminen tuntuu niin ylivoimaselta, etten kestä kattoo ku Tiia sen just alotti. Viimeset shoppailut käytiin suorittamassa keskustan kojuissa ja kaupoissa, sekä markkina-alueella, jonne tällä kertaa piti ostaa sisäänpääsyliput (40B eli vajaa euro). Jotenki kävi niin et mie ostin taas kengät. Ja vähän muuta kans, mm. norsun pään seinälle ja Papalle pienen synttärilahjan. Tiia löyti kans kengät ja kaikkee muuta kivaa. Kotimatkalle otettiin tuk tuk et saatais vähän rahoja kulumaan ja kuskiks valikoitu joku alaikäinen poika, joka formuloi sellasta kyytiä et melkein hirvitti, ainakin ohitustilanteissa. Poitsu pyyti 15 bahtia, mut annettiin 40 ku haluttiin olla kivoja tätejä.

Nyt pientä pakkailun suunnittelua..

Toivottiin et meitä noutamaan tulee lava-auto (ei minibussi eikä varsinkaan tuk tuk) ja et kuski osaa suht hyvin englantia. Lava-auto tuli, mut hirveesti ei vakuuttanu kun kuski (iloisesti hymyilevä pahasti ontuva thaimies) tuli näyttämään käyntikorttiaan missä luki Taxi service ja kysyi "this?". Hypättiin kyytiin ja parin sadan metrin päästä kuski pysäytti auton ja tuli kysymään et mihin haluttais mennä. :-D Ihan suht ymmärrettävästi se englantia puhui, vaikka välillä ei kyllä kumpikaan ymmärretty yhtään mitään. Käytiin siinä sit vielä reitti läpi ja ymmärrettiin sen verran et ekaks Old Towniin ja sit johonki. Old Towniin on matkaa 21km ja reilu puol tuntia taidettiin sinne ajella ihan reipasta vauhtia. Perillä kuski sanoi et olkaa niin kauan kun haluatte, eikä sillä kai ollut muuta menoa tälle päivälle kun myö. Tunnin verran siellä saatiin kulutettua; mie ostin iskälle tuliaisen (äitillekin on, kiitos vaan viestistä) ja käytiin kivassa pienessä "baarissa" mojitoilla (90B eli ~2€) ja syötiin siellä myös spring rollsit ja ravun pyrstöjä. Maisemat oli kivat ja mein ja meren välissä oli aika harvaan naulatut laudanpätkät, joiden raoista ois tuolin jalat menny läpi ellei niitä asetellu hyvin. Sit löydettiinkin kuskin luo (helposti, kun se huusi, hyppi ja heilutti meille) ja hypättiin lavalle jatkamaan matkaa.

19km ja vajaa puol tuntia myöhemmin oltiin National Parkissa. Matkalla kuski pysähty ostamaan meille kaikille vesipullot ja niiden kanssa sit yritettiin pysyä kyydissä kun tie mutkitteli rajusti ja nousut ja laskut oli _jyrkkiä_. Joka puolella oli ihanaa mangrovemetsää ja nähtiin myös pari norsua. Kuski pysäytti ja kysy halutaanko norsusafarille ("Elevaan? Elevaan?"), mut jätettiin väliin. Miuta vähän arveluttaa et millasissa oloissa ne norsut elää ja varmaan yrittäisin vaan jotenki vapauttaa ne. Kunnon kettutyttö.

Vähän ennen kansallispuistoa kuski poimi kyytiin kasan turisteja, jotka oli kuvitelleet kävelevänsä perille (matka varmasti lyhyt, mut mäet ihan tajuttomia kiivetä, autokaan ei meinannu niitä päästä ylös) ja sit oltiinkin maksamassa sisäänpääsylippuja (200B per henkilö, eli noin 4,5€). Kuski jäi johonki oottelemaan ja anto meille hienot käsin piirretyt kartat, joihin oli merkattu wc, suihku, ranta, patikointireitti ja "you". Joka paikassa oli kylttejä, ettei apinoita saa ruokkia ja niitä vipelsikin aika lailla ympäri puistoa ja rantaa. Ihania!

Ei lähdetty kahden tunnin patikoinnille, vaan kierrettiin vähän puistoa ja sit mentiin rantaan missä mie pääsin uimaan. Maisemat oli ehkä hienoimmat ikinä ja vesi niin kirkasta et näin kaikki kalat alapuolella. Hiekka poltti varpaita ja Tiia piti vahtia ettei apinalauma vie miun vaatteita ja kameraa. Rantaa pitkin käveltiin majakan juurelle, mistä pääs puutikkaita nousemaan ylös nurmialueelle. Paitsi et mie en päässy ku sattu liikaa paljaisiin jalkoihin. Yritin pari kertaa ja sit annoin tilaa muille turisteille, mut onneks joku pohjoismaalainen nuori mies oli yhtä onneton kun mie ja se jopa luovutti ja lähti pois. Lopulta kipusin ne pirun raput ylös.

Apinat oli tosi vallottavia eikä ne tosiaan vierastaneet ihmisiä, päin vastoin. Ja siellä oli aika paljon vauvoja kans (niin siis apinoita edelleen), sekä kinastelevaa nuorisoa. Pois lähtiessä pysähdyttiin viel auton kanssa ottamaan pari kuvaa kun apinat oli vallanneet turistien skootterit. Vitti et ne on hauskoja. Ykskin pieni istu skootterin jalkatilassa koipi suorana syömässä jotain ja katteli silmät pyöreenä ihmisiä jotka ois ehkä halunneet jatkaa matkaansa.

Puistosta ajettiin suoraan hotellille ja oltiin täällä neljän maissa. Sit vaan lisää aurinkorasvaa ja altaalle, missä vierähti reilu tunti. Vesi tuntu liian lämpimältä ja mie ainaki olin kai jo lähellä auringonpistosta, jonka takia kärsin jo yhen yön kuumehourailut ja palelut. Syömään lähettiin keskustaan ja käveltiin taas markkina-alueen läpi, mistä tarttu mukaan kenkiä ja jotain muuta pientä. Päädyttiin samaan kivaan satamaravintolaan kun eilenkin (Kinnaree) ja työntekijät muistikin meidät. Samoin joku kadulla vastaan tullut paikallinen mies, joka tuli kysymään et ollaanko Twin Lotuksesta ja sanoi et muistaa meidät Old Townista, kun oltiin hänen kaverinsa kyydissä.

Kotimatkalla ihmeteltiin miten matalalla vesi onkaan, kun ennen meri oli ihan tien vieressä ja nyt ei edes nähty sinne asti missä vesi alkaa. Hurjaa.

Tänään on siis vuorossa illallinen rannalla, joka tarkottaa rapujen sekaan lähtemistä. Ja toivottavasti myös jotain kivaa. 8-) Palataan asiaan yöllä tai aamulla, riippuen miten ehitään himbeen.

Ps. Huomasin eilen et oon ilmetty Matti Mononen tässä tukassa. Nyt on sit Seiskalle kuvia Matin lomasta Thaikuissa.

Aamupäivästä käytiin vähän kävelemässä uusilla huudeilla, mut lenkki jäi tosiaan aika lyhyeks kun lämpöasteita on joku 33-35, ei minkäänlaista tuulta ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Nii ja käytiin yhessä vaatekaupassa, johon menikin kaikki mukana olleet rahat ja kassit piti kiikuttaa hotellille. Muovikassi laski kivasti väriä ja Tiian naama ja hiukset oli siniraidalliset, haha. :-D

Nyt ollaan altaalla, missä on muuten tuttu porukka (norjalaiset jotka viettää täällä koko päivän nukkuen ja tupakoiden, ruotsalainen 60+ pariskunta joista miehellä on niin iso maha et se tarviis sille oman aurinkotuolin ja jomman kumman maalaiset mummo& vaari, jotka on valkosia ja ryppysiä), mut uutena ruotsalainen teinipari jotka on kietoutuneet toisiinsa joka hetki. Teki äsken mieli kastella ne kun pussailivat tossa altaan reunalla, mut jänistin. Täähän on joku pareille suunnattu hotelli, eli pitäis vaan sietää näitä kaikkia kyyhkyläisiä, mut aletaan vähän kyllästyä kaikkeen romantiikkaan. Mistä tulikin mieleen, et tänään oli pyyhkeistä muotoiltu Kaksi pussailevaa joutsenta Tiian sängylle. Miun sänky se vaan pysyy tyhjänä. :-D

Ihan uudenlaisia liskojakin huomattiin näissä viereisissä palmuissa. Seinillä kiipeilevät on jotain perus sisiliskon näkösiä, mut nää on sellasia pienen iguaanin näkösiä, hienot harjakset ja kaikki. Ja pitkät hännät. Ja väitän et yks vaihto väriä kesken kaiken. Ehkä. Nii ja taivaalla kaartelee jatkuvasti joku iso kotka, jolla on punasta siipien alla, voisko joku googlata mikä se on ku ei löydetty. Tänkjuu.

Nyt takas Afganistaniin ja sit altaaseen romistelee svedujen kaa. Later dudes!

Lauantaina aamu ja päivä meni altaalla, missä ärsyynnyttiin uusista hotellin asukkaista, jotka varailee aurinkotuoleja ja ilmestyy sit paikalle tunteja myöhemmin. Lisäks ne hamstraa pyyhkeitä 3 kpl per nenä (mihin kukaan voi tarvita niin montaa?) ja sit osa jää ilman. Idiootit. Auringonlaskua mentiin kattomaan rannalle ja pitkällisen taiston jälkeen saatiin juomatkin auki vaikka avaaja unohtui. Merivesi oli laskenu monta kymmentä (ainakin 40-50) metriä ja porukkaa oli ihan pipona keräilemässä simpukoita, koko ranta täys. Joku oli tullu paikalle beaglen kanssa, oli vähän ku mein Lardis (tomera ja nälkäinen). :-) 

Iltaan valmistauduttiin rommicolilla (1l rommia aika tasan 7€ ja 1,5l cokista vajaa 0,70 €), jotka Tiia meille väsäs. Baaritiskinä toimi vessan pöytä ja pullot köllötteli kylmässä lavuaarissa. En tiiä johtuko rommista vai mistä, mut taas oli sanat ja niiden tarkotukset vähän hukassa ja Tiia mm. tiedusteli et aletaanko pikkuhiljaa olla sinut ja mie ehdottelin yhteissuihkua (tilanteet ei oo hauskoja jälkeenpäin kerrottuina, ois pitäny olla paikalla). Rommin voimalla lähdettiin pimeälle rannalle aseina taskulamppu ja videokamera (sellasta hc matskua ettei julkaista) ja käytiin syömässä  yhdessä ravintolassa, jossa työskentelee pääasiassa köyhän miehen ladyboyt, miehet mekoissa. Ja nyt siis tarkotan et tarjoilijat(taret?) on miehiä, joilla on naisten vaatteet mut viikset, parrat, säärikarvat ja muut miehiset jutskat paikoillaan. Omistaja on keski-iän ohittanu isomahainen ruotsalaissetä, joka vaikutti olleen vähän hiprakassa. Ruoka oli taas hyvää ja palvelu on aina erinomaista. Vessakin löytyi, kunhan olin ensin eksyny baaritiskin taa (toilet-kyltti oli sen oviaukon vieressä enkä huomannu nuolta joka käski jatkaa viel eteenpäin) ja sieltä keittiöön.

Kotimatkalla päästettiin parit kunnon kirkaisut (vai olinkohan se vaan mie, Tiia niin rohkaistu rommista) kun rapuja kaivautu esiin ihan vierestä ja kipitti ympäri rantaa. Hotellilla saatiin seuraksemme kiimainen kissa, joka valvotti mouruamalla ilmeisesti mein oven takana ja jatko samaa vielä aamulla. Valitettavasti meillä ei ollu antaa sille sitä mitä se ois tarvinnu.

Eilen saatiin altaalle kaveriks hieno pilkullinen varaani, joka oli ehkä puolimetrinen. Vähän jouduttiin sitä häiritsemään ku ois ollu kiva saada kuva. Älyttömän hieno lisko. Altaalla hikoilun jälkeen syötiin huoneessa perinteiset nuudeliateriat ja otettiin päikkärit, sit vaihteeks kohti keskustaa ja markkinahumua (ne on ilmeisesti just sen 2vk ku ollaan täällä). Yllätys et löysin uudet kengät, vaikkakin täällä on vähän hankala löytää kokoa (miullakin Suomessa 37 ja täällä 39 tai sandaaleissa 10).

Syömässä käytiin satamassa ja ruoka oli todella hyvää plus et henkilökunta tosi mukavaa ja hyvin englantia osaavia. Harmi ku en muista paikan nimeä et vois suositella. Ravintoloissa meillä on ollu tapana veikkailla mistä maasta jotkut ihmiset on ja mitä tekee työkseen, toivottavasti ei jää päälle ku tullaan Suomeen. Vois joku ihmetellä kun viereisessä pöydässä puhutaan et "tossa vieressä on varmaan Kelan täti jostain Parikkalasta", "joo ja se juo viikonloppuisin vähän liikaa viiniä ja sammuu nojatuoliin".

Jälkkärit haettiin kojusta jossa myytiin kaikenlaisia pirtelöitä ja riittää varmaan jos kerron et kotimatka oli tuskallisen pitkä ja mie juoksin loppumatkan..

Sellasta viikonloppuna. Vähiin alkaa käydä päivät. :-(

Ps. Kiimakissa (tääkin niitä joilta häntä pätkästy) tuli taas tohon mouruamaan. Sillä on nyt menny kissat ja Kissat sekasin..

Päivä on menny altaalla loikoillessa ja syömässä käytiin rannalla. Sieltä raahauduttiin paahtavassa helteessä kauppaan täydentämään jääkaappia ja nyt hengataan hetki ilmastoidussa huoneessa, kunnes alkaa häppärit. Kauppamatkalla taas kummasteltiin miten täällä on kukot ja kanat ihan jättejä kotimaisiin verrattuina. Älyttömän korkeajalkaisia ja muutenkin kookkaita, mut ei sellasia pullukoita kun Suomessa. Ja kaikki kissat, kanat, koirat ja lehmät elää sulassa sovussa samalla pienellä pihalla, eikä napuritalon vastaavat asukit häiritse.

Sit sellasta oikeeta ihmetystä on aiheuttanu a) se, että täällä nuoriso värjää naamansa vaaleammaksi (ehkä niillä "valkaisevilla voiteilla") kun mitä muu kroppa on ja se näyttää aika huvittavalta. Korvien takaa ja leuassa menee raja ja näyttää kun naamaan ois hierottu jotain talkkia. Ilmeisesti se sit on muotia. B) on se, että jotkut "ladyboyt" on vähän huolimattomasti toteutettu; on karvasia miesten jalkoja minihameen jatkona, hassuja tissiviritelmiä ja kaikkein paras oli tyyppi jolla oli mekko, naisten kengät, meikit ja sit viikset. Ei siinä, olkoon millasia vaan, mut herättää kysymyksen et onks tuo tarkotuksellista.

Ainiin. Ollaan saatu sängyille aina jotkut pyyhkeistä kyhätyt eläinhahmot, kun on ollut aika vaihtaa pyyhkeitä. No, ekalla kerralla miulla oli joku hölmön näkönen rapu ja Tiialla hieno norsu,  sit Tiialla oli kiva kukka ja miulla joku jota ei ihan tunnistettu, ehkä kala. No, tänään oli Tiialla iso joutsen, johon oli käytetty kaikki pyyhkeet, ja miun sängyllä kuollut itikka. Tää on niin väärin. :-D

Tänään käveltiin rannan toiseen päähän (noin 2,5km päästä päähän) ja takaisin ja todettiin, et ne pirun ravut on aika hyvin keskittyny mein hotellin kohdille. On niitä joka puolella, mut vähän hillitymmin. Mie kävin pulahtamassa vaan kauempana hotellilta, mut Tiia uskaltautu rapujen sekaan. Hiekalla vilisti taas tuhansia baby crabseja ja vedessä oli ollu niitä isoja, hyh.Tää Klong Daon ranta on muuten tosi kiva ja rauhallinen (vaikka mainostetaan Ko Lantan vilkkaimpana, ehkä ravintoloitten ja baarien takia), jotain 2,7 km pitkä, hienohiekkainen ja matala.

Rannalta kun oltiin saatu hyvät hiet ja suolat pintaan, siirryttiin hotellialueelle suihkuihin ja altaalle. Ja varjoon. Tossa "mein altaalla" on joka päivä yks norjalaispariskunta, jotka on aamupalalla heti klo 7 ja viettää sit koko päivän altaalla. Nainen ottaa arskaa ja polttaa tupakkaa ja mies nukkuu varjossa, aamusta iltaan. Hyvät on unenlahjat ukolla.

Huoneessa mie kylmyydestä (flunssaa ja ilmastointi) kärsivänä kaivauduin peiton alle ja nukahin sinne ja sit kun heräsin, oliki jo aika lähteä liikkeelle. Käveltiin pimeessä keskustaan (ehkä 1,5km?) ja poikettiin ihan ekaks markkinoille. Siellä oli jos jonkinlaista myyjää (vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja, meikkejä, elektroniikkaa, leluja, krääsää, ruokaa,..) ja lapsille pomppulinnaa, karusellia jne. Ja paikallinen bingo, mitä oli ihan hauska seurata. :-D Friteeratut heinäsirkat, madot ja jotkut jotka näytti jättikokoisilta torakoilta jäi ostamatta, mut muuten löyty jotain pientä kivaa. Käytiin kiertelemässä myös myyntikojuja muualla keskustassa ja parissa marketissa ja niistä tarttu mukaan kaikenlaista, mm. ihan aito Puman laukku vajaalla seittemällä eurolla. ;-)

Syömässä käytiin jossain pikkusessa paikassa ja ruoka oli hyvää. Sit jälkkäriks juomat (Tiialle tottakai mojito, miulle caipiroska) kojusta, jossa kaikki makso 100B (vähän päälle 2€)  ja annoskoko oli ehkä kaks kertaa se mikä Suomessa. Sit vielä vähän ostoksia ja toivotonta tinkimistä ja pimeessä suunnistamaan kotiin.  Sellasta meille tänään.

Ps. Peter ja Mamma lähti kotiin, tylsää.

Päivisin rannalla vilistää miljoonia ihan pieniä rapuja, ehkä satoja n. 5cm kokoluokan rapuja ja vedessä myös isoja (10cm?) valkoisia rapuja. No, yöllä onkin sit eri tyypit liikkeellä. Tumman ruskeita 3-6cm otuksia on paljon ja ne ilmestyy koloistaan ja kipittää ympäriinsä. Sit on hitaasti liikkuvia vähän isompia, joilla on koti selässään ja ne jättää hiekkaan samanlaisen jäljen ku maastopyörä. Ja sitten. Todellisia painajaisten aiheuttajia on jättikokoiset, noin 15cm (plus siihen jalat) taskuravut, jotka ilmestyy hiekasta ja kiitää hirveetä vauhtia mereen. Isoin oli joku kissan kokoinen möhkäle joka kipitti ehkä neljääkymppiä. Yhden nähtiin livahtavan koloonsa ja sen jalka oli jotain 3cm paksuinen ja 15cm pitkä, hyi helv*tti!

Aamupalan jälkeen altaalle juomien, kirjojen ja pelien kaa ja täällä ollaan vieläkin. Peter ja Mamma räpsii kiusoittelevia lomakuvia toisistaan ja yritettiin Tiian kaa vähän samaa. Kello on 15.08 ja helle on paahtava, huhhuh..

....

18.47 ja istuskellaan partsilla nautiskelemassa auringonlaskun värjäämästä maisemasta ja kylmistä juomista. Altaalla tapahtui pien välikuolema miulle, ts. torkahdin aurinkoon ja heräsin kun kaikki muut oli lähteny. Tiude valmisti taas herkulliset 0,30€ maksaneet nuudeliateriat, jotta jaksettais iltaan asti. Kohta taas taskulamppu matkaan ja rannalle, jospa sieltä löytyis tän illan partyt. Ja kiitos ei rapuja iholle asti.